ponipoijjjat

Heijdå!
Alotettiin Even kanssa uusi blogi,lähinnä ehkä sen takia kun kummallakaan ei ole oikein aikaa panostaa omiin blogeihin ja meillä on jo kauan pyörinyt mielessä yhteinen blogi ja nyt se saatiin vihdoin perustettua! Ensiksi ennenkun kerron tän blogin pyörittämis suunnitelmasta mitään niin SUURI kiitos viken ihanalleparhaalle vuokraajalle Tiksulle meidän superhienosta uudesta bannerista,mutta siis asiaan. Tää blogi käsittelee kahden (15 & 16) vuotiaan tytön elämää omine poneineen sekä ylä ja alamäkineen,yritetään olla tekemättä kuvattomia/videottomia postauksia,sillä kuka niitä jaksaa lukea,missä me siellä kamera (;.

Taidampa ottaa kunnian ja korkata ensimmäisen kunnollisen postauksen !

aikaiset aamuherätykset kunniaan ( ja ne sammuneet puhelimen hälytykset..) tänään koulu alkoi vasta yhdeksältä,joten mulle jäi paljon aamulla aikaa tehä kaikkee kivaa,käytin vilman,söin,join,kävin aamulenkin ja valmistauduin kouluun. Tänään päivän ensimmäiset tunnit oliva liikuntaa ja meillä oli sählyä (missä oon ollut aina ihan surkee). Mä innostuin jopa pelaamaan kunnolla ja oli ihan kivaa,tietysti olis ollu kivempaa jos siihen palloon olis ees joskus osunut. Liikunnan jälkee meillä oli tunti biologiaa ja tehtiin ' julistetta' silmästä,viimeiset tunnit oli matikkaa ja piirrettiin jotain ihme suoria.

Koulusta lähdin suoraan tallille hoitamaan ja liikuttamaan viken,oli kiva "päästä" eli siis keretä ratsastamaan poni ihan ajan kanssa. Alotettiin lämmittelemällä oikeaan eli meille hankalaan kierrokseen,paljon erikokoisia ja muotoisia kaarevia uria,vikke oli tosi energinen,joten se ei meinannut oikeen alussa keskittyä olennaiseen vaan pelleili kaikkea omaansa,mutta kun teki jotain vähän vaativampaa loppui pelleilyt heti ja vikke oli ajoittain tosi kivan tuntunen.

Alkuverkkojen jälkeen jäin pääty-ympyrälle keventelmään,varmistin että poni ei kaahaa tai juokse alta pois,kun vikke oli hyvin kuulolla ja herkkä avuille rupesin tekemään siirtymisiä

Tein siis jotakuinki tällästä tehtävää eli otin siirtymisen / pysähyksen tohon rastille ja siitä vaihoin askellajia,mitä enemmän vikke verty ja rupesi käyttämään itseään,sitä parempia ja sulavampia siirtymisistä tuli,loppuverkassa saatiin tehtyä vaivatta siirtymiset

pysähys -> laukka -> ravi -> pysähys -> ravi -> laukka -> pysähys

eikä ees menny kaahottamiseks vaan siirtymiset oli hiuksenhienoja ja rentoja.

Olin positiivisesti yllättynyt kun laukat molempiin suuntiin pyöri tosi hyvin ja meille vaikeeseen suuntaan,eli oikeallekkin tuli tosi näppäriä nostoja ja sitä laukkaa pystyi jopa ratsastamaan ja säätelemään,taitava pieni vauvaponi! Lopuks fiilisteltiin parit raviväistöt kun me ne osataan jo niin hienosti,meidän bravuuri.

Tallissa innostuin vielä letittämään ponin harjan ja otsatukan.